Sunnuntaikävely ja merenranta

Aamulla käytiin ensin ruokaostoksilla läheisessä eläintarvikeliikkeessä. Ruokailun päälle pieni lepo ja sitten lähdettiin taas kokemaan uutta ja ihmeellistä. Valkoposkihanhia satapäin, merenrantaa ja paljon ihmisiä ja elämää.

Lähdetiin kävelylenkille niin, että mentiin uudelleen eläintarvikeliikkeeseen ja puntarille. Iso tyttö on Milasta jo tullut. 5,1kg. oli painoa. Vielä tuo ensimmäinen vaate mahtuu päälle, mutta ei siinä enää kovin kasvuvaraa ole.

Arabianrannassa valkoposkihanhia parveilee satapäin, ellei tuhatpäin. Ne oli Milalle kiinnostavia, olisi ollut parhautta päästä juoksemaan vapaana niiden sekaan. Vaikka samalla ne pelottivat melko paljon. Merenrantaa ei Mila ennen olekaan näin läheltä päässyt näkemään, se on kiinnostava. Rannassa vieläpä on paljon kiviä, jotka jostain syystä on Milan lemppariasioita ulkona. Niitä kannetaan aina salaa kotiin sisälle ja niitä on kiva heitellä pitkin laminaattilattioita. Isäntäväki ei kuitenkaan hirveästi arvosta sitä.

Kosken alkuperäinen nimi on Helsinge fors eli Helsinginkoski
Kosken alkuperäinen nimi on Helsinge fors eli Helsinginkoski
Rantatyttö Mila
Aavan meren tuolla puolen, jossakin on..

Vanhankaupunginkoski on kulttuurihistoriallisesti merkittävä koski Vantaanjoen suussa Helsingin Vanhankaupunginselän pohjukassa.
Kosken alkuperäinen nimi on Helsinge fors eli Helsinginkoski, jonka ääreen Helsingin kaupunki (ruots. Helsingfors) perustettiin vuonna 1550. Koski sijaitsee Vanhankaupungin kaupunginosassa. Koski jakautuu itähaaraan ja länsihaaraan, joiden väliin jää Kuninkaankartanonsaari. Kosken läntinen haara on padottu. Padolla kohina on melkoinen, mutta rohkeasti Mila käveli siellä, vähän koitti välillä pelottaa mutta isoisomummu oli tukena ja turvana, näyttämässä ettei tässä mitään hätää ole.

Mummun kanssa tekniikanmuseolla.
Mummun kanssa tekniikanmuseolla.