Pyhä eläin, auringon symboli, ruoka ja keskeinen osa rituaaleja ja hautaamisseremonioita.
Koirat kulkivat ihmisen matkassa jo niillä ajoilla, kun ihminen saapui Meso-Amerikkaan. Koira oli tärkeä osa heidän uskonnollista elämää ja ruokavaliota.
Onko meidän aikanamme koskaan tarpeeksi tietoa rakentaa yleinen käsitys siitä, millaisessa roolissa koirat oli eri kulttuureissa jotka vallitsi Meso-Amerikassa.
Meso-Amerikkaan koirat saapui metsästäjä-joukkojen mukana noin 9000-10000 vuotta sitten. Kuitenkaan varmaksi ei tiedetä, oliko näillä koirilla erityinen asema näiden ihmisten maailmassa. Mutta hautakammio, joka löydettiin nykyisten Yhdysvaltojen keski-osasta, puhuu kuitenkin sen puolesta, että jo 10400 vuotta sitten koirilla oli jokin erityinen tarkoitus.
Vanhimmat todisteet koirista Meksikossa, on useita kaiverruksia, jotka on löydetty Tlapacoy:sta, Meksikon maan-osasta. Niiden on tutkittu olevan noin 8000 vuotta vanhoja.
Erinäisissä kaivauksissa löydettyjä koirien fossiilisoituneita jäänteitä, jotka tosin on todettu käyttökelvottomiksi.
Ennen ajanlaskumme alkua, noin 6000Ekr aina vuosiin 300JKr Meso-Amerikkalaisten kiinnostus koiriin kasvoi, tehden koirista tärkeän osan heidän elämää. On miltei kiintoisaa huomata, kuinka koirien käyttötarkoitukset vaihteli suuresti, eri kylien välillä.
Todennäköisesti peruskäyttötarkoituksia olivat:
Ruokana, kuten eristetyt, ja tutkitut koirien jäännökset, jotka on löydetty Terremotetlalco:sta ja Tlalchinolpan:sta todistavat.
Uhrilahjoina, kuten Tlatilco:sta ja Cueva De Gallosta sekä Cuicuilco:sta, Meksikon laaksosta löydetty todistusaineisto hautakammioineen osoittaa.
Yksi tärkeä pala tietoa on se, että nämä eläimet ovat keski-kokoisia, ja kauttaaltaan turkin peitossa. Niillä on myös täydellinen purenta, päinvastoin, kuin heidän seuraajillaan, (jokainen jolla on ollut Xoloizcuintly, tietää niiltä puutuvan sekä kulma, että Pre-molarit= välihampaat)
Jäänteet kertovat vähän myös siitä, kuinka niitä on käytetty uskonnollisissa rituaaleissa, joka johdattelee meitä päin sitä ajatusta, että koiria pidettiin erittäin suuressa arvossa.
On valitettavaa, ettei ole lainkaan kirjallista todistusaineistoa tukemaan tätä ajatusta, mutta lähes täydellä varmuudella voidaan olettaa että valta-osa traditioista, jotka käsittivät koiria jotka selvisivät ajan taistoista aina Esi-Columbian ajan loppupuolelle (1800-luvulle) periytyy edelliseltä aikakaudelta.
Ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella n.300JKr-900JKr Teotihuacan ajanjakson mahtavuus, ei tehnyt Keskeisessä Meksikossa mitään ratkaisevaa parantaakseen ihmisen ja koiran välisiä siteitä.
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tehdyissä tutkimuksissa, joita on suoritettu lukuisissa Teotihuacanin kohteissa, nostaa koiran kolmen eniten tutkituimpien lajien joukkoon.
Tutkimukset, jotka lähinnä suuntautuivat ravinto-oppiin osoittaa, että koirat olivat ihmisille merkittävän tärkeä proteiinin lähde, ja kaupungeissa syödystä lihasta jopa 10% oli koiran lihaa. Kaikki asukkaat pystyivät kyllä hankkimaan koiraa, määrät tosin oli sidoksissa taloudelliseen asemaan. Ylempiluokkaiset ihmiset käyttivät koiranlihaa pää-asiallisena ravintona ja muutenkin koiria esimerkiksi uskonnollisissa menoissa, alemman sosiaaliluokan ihmiset taas harvemmin.
Teotihuacanissa oli myös erityisiä koira-kasvatukseen erikostuneita ihmisiä, näin-ollen koiraa oli aina tarpeen mukaan saatavilla. On myös löydetty hautapaikkoja, joista on löydetty kokonaisia koiran jäänteitä, vaikka Teotihuacanissa koiran hautaaminen ihmisen mukana ei erityisemmin tapana ollutkaan.
Kuinka näistä koirista sitten tiedetään?
Kaikki tutkitut jäänteet viittaa siihen, että Teotihuacanin aikaiset koirat olivat samoja, kun ajalla ennen ajanlaskumme alkua.
n.700JKr. Chichimed-paimentolaiset tunkeutui keskeiseen Meso-Amerikkaan pohjoisesta ja lännestä. Yksi heidän pääte-paikkojaan oli muun muassa Tula, jossa todisteet kertovat siitä, kuinka nämä paimentolaiset toivat koiriaan tullessaan.
Vuonna 1980 Tulassa tehdyissä argeologisissa kaivauksissa, löydettiin hautakaivauksien yhteydestä kahdenkymmenen kuuden koiran jäänteet, vaikkakin Teohuacanissa tämä tapa oli jo hävinnyt.
Oletettavasti tapa siis jatkui näiden vasta-saapuneiden ihmisten myötä.
Jäänteiden seassa oli sekä aikuisten, että pentukoirien jäänteitä. Tärkein osa löydöstä oli se, että koiria oli kolmea eri tyyppiä, jotka oli tunnistettavissa. Kaikkein yleisin, karvallinen laji, toisena karvaton, ja kolmas toki karvallinen, mutta säkäkorkeudeltaan vain 30cm.
Lähitulevaisuus ei tuonut suuria muutoksia ihmisen ja koiran välille, koira jatkoi palvelemistaan niin ruokana, kuin rituaaleissa. Ihmiset kasvattivat koiria. Esimerkiksi Teohuacanissa oli erityinen koira-tori, josta koiria voitiin ostaa ja myydä. Uudet koira lajit levisivät ja muuttui hyvinkin tavallisiksi Meso-Amerikassa, kun Espanjalaiset saapuivat läntiseen Hemisphereen, löysivät he kolme eri koira tyyppiä.
Itzcuintly, eli Nahuatl:ssa elävä tyypillinen koira. Xoloitzcuintly, Nahuatl:ssa elävä harvinainen koira, ja Tachichi, joka paremmin tunnetaan nimellä Nahuatl.n ”lattia” koira.
Näistä ensimmäinen oli karvallinen koira, toinen Xoloitzcuinly on tämän päivän Meksikonkarvatonkoira, kolmas oli Toltec-ajan lyhyt jalkainen karvallinen koira. Todisteiden mukaan, eritoten tiettyjen juhlien aikana, koiria keitettiin ja tarjoiltiin, esimerkiksi yhdeksännen kuukauden ensimmäisenä päivänä (Tlaxcochimaco) silloin tehtiin kunniaa ja osoitettiin kiitollisuutta Huitzilopochtli:lle ja koiria teurastettiin ja valmistettiin ruoaksi illan juhliin. Tukkurit eli koiran kasvattajat pitivät Buffetteja, ja valmistivat juhla-ateriota noin 20-40 koiran pennusta, aina juhla-aikoina.
Yksi traditioista oli se, että Xoloitxcuintly uhrattiin aina Tammen kukinnan aikaan. Toinen tyypillinen uhraus tapa, oli uhrata koiran pentuja jumalille, tai uutena vuotena vaha nainen tanssi savessa koiran pennun kanssa, jolla oli musta selkä. Myös tämä koira uhrattiin jumalille. Tapa haudata mies koiran kanssa, juontaa juurensa ajatuksesta, ihminen, joka kuoli johonkin tautiin, pitää haudata kirkkaan ”punaisen” koiran kanssa, jolle ammuttiin nuoli niskaan, joka sitten haudataan elävältä, myöhemmin tapa muuttui niin, että puuvilla riepu sidottiin koiran kaulan ympäri ja pantiin elävänä hautaan.
Kuoleman uskottiin olevan matka, jolla mentiin osoittamaan kunnioitusta kuoleman jumalalle, Mictlaintecutlille, mutta ensin vainajan tuli ylittää Chiconahuapan joki, jonka voi ylittää vain kirkkaan punaisen koiran ”Yö-koiran” selässä.
Koiria käytettiin myös ihmisten parannukseen, Xoloitzcuintlyjen uskottiin parantavan reumatismiä, koska niiden ruumiinlämpö helpotti taudin aiheuttamia kiputiloja. Ruokaan sekoitettuna jauhettu koiran luu, uskottiin parantavan taudeista, ja suojelevan pahoilta hengiltä. Oven vieressä vahtivan Xolon uskottiin niinikään suojaavan pahoilta hengiltä. Papit käyttivät koirien silmä rähmää nähdäkseen kuolleita, ja ala maailman jumalia. Koirien verta laitettiin kuolleille, jotta he nousisivat kuolleista, suodakseen kirkkautta ja pysyvyyttä kommunikaatioon taivaan ja jumalien kanssa.
Itzcuintly oli päivien kymmenes merkki, joka yhdistettiin salamaan. Useissa myyteissä, koiralla oli erityisen keskeinen osa. Yhdessä aurinko tuomitsee naisen, muuttaen tämän koiraksi.
Eräs taas menee niin että kosminen valo päättyy, kun tuli sade pyyhkäisee ihmiset pois, muuttaen osan kuitenkin koiriksi.
Eräässä myytissä pariskunta joka selvisi vedenpaisumuksesta valmisti kalaa nuotiolla, täyttäen taivaan savulla, josta jumalat suuttuivat, leikaten pariskunnalta päät irti, liittäen ne takaisin heidän anuksiinsa, ja muuttaen heidät koiriksi.
On uskottu myös, että ihminen on syntynyt naisesta, jonka koira on siittänyt. Arvoitukseksi silti jää, mitä tänä päivänä on jäljellä näistä kolmesta lajista, kaikkein onnekkain on ollut Xoloitzcuintly, jota on aina pidetty harvinaisena, ja silti se on selviytynyt, aina näihin päiviin asti.
Itzcuintly selvisi ”Creole-Dog” nimen alla ja käsitetään tänä päivänä nimellä ”Mutt”.
Tlachichi kuoli mahdollisesti sukupuuttoon Jo Colonian aikakaudella, on toki mahdollista, että se muutti jatkuvasti muotoaan, kehittyen vuosien saatossa, Meksikon Chihuahuaksi.
Tämän päivän Meksikolaiset koirat saattavat olla muinaisten koirien jälkeläisiä.
Koirien hyväksikäyttö, ravintona, rituaalimenoissa, juhlissa, ja hautajaismenoissa on selvä tunnustus koiran roolista ihmisen parhaana kaverina Jo 15000 vuoden ajan.
*PHD tieteessä, tutkija
Anreopologisen tieteen tutkimus-Instituutissa.
*Tekstistä kääntänyt: Laakkonen Nicke