Rakkaudesta karvattomiin rotuihin
31.12.2012 – 11.11.2025
Ronjan ikä olisi tänään / Age would be today:
13 vuotta/years 09 kuukautta/months, 28 päivää/days
Ronja jalostustietojärjestelmässä
Show Results
Finnish, Estonian & Belorussian Champion
DOB.13.1.2010 – 22.10.2022
Ihanan pitkän elämän sait elää. Niin monta muutosta elämän varrella, muuttoa, ihmissuhdetta, näyttelyä. Olit rinnalla vaikeatkin ajat, aina samanlaisena ja ymmärtävänä. Pitkään sait sairastaa, mutta aina oli pieni toivon kipinä. Kunnes eräänä lokakuun aamuna, se valo viimein alkoi himmetä. Ihanan rakkaan ystävän luona sait olla hoidossa aina, kun sitä tarvittiin. Jenny 💖
Viimein tuli se hetki, ettei vahva sydämesi enää jaksanut ja piti päästää irti.
Voi, niitä Sysmän reissuja ja kaikkea. Yksi suuri valo elämässäni sammui tänään, 22.10.2022. Lepää rakas rauhassa, me tullaan perässä, usko pois. Mutta ei ihan vielä.
18.07.2007 – 28.09.2019
Paljon me ehdittiin sinunkin kanssasi tehdä ja mennä, nähdä ja kokea. Monetmonet ulkomaan reissut, matkat ja kommellukset. Ehdit asua myös melko monessa osoitteessa, nähdä monta vaihetta. Viimein sairaus tuli ja vei, oli aika päästää irti. Raskain mielin tiemme erosi, vain niin vähän aikaa edellisen menetyksen jälkeen.
Kotona meillä oli valtava kaipuu, Ninni-koira ensimmäistä kertaa ikinä yksin. Masennus, ahdistus, jatkuva etsiminen ja kaipaus kesti toista kuukautta, ennenkuin aloimme Ninnin kanssa tästä toipua. Lopulla rakkaus voittaa ja kumpikin on sopeutunut tilanteeseen.
Riaa muistaen.
20.8.2003 – 13.11.2017
Maijan ikä olisi tänään / Age would be today:
23 vuotta/years 05 kuukautta/months, 12 päivää/days
Maija jalostustietojärjestelmässä
Show Results
25.01.2001 – 30.04.2016
Ikää oli paljon, sydän ei vaan jaksanut.
Kiitos kaikista ihanista muistoista, joita sinun kanssasi saimme. Muistan ikuisesti, kuinka nuorena tyttönä Jyväskylässä asuessa aina ”luistelit” rappukäytävän päästä päähän. Kyllä meitä nauratti. Viha-rakkaussuhde yhdisti meitä loppuun saakka.
Olit myös omanlaisesi persoona. Kaipaus on suunnaton.
11.11.1999 – 16.01.2016
Elit pitkän ja vaiheikkaan elämän.
Olit niin omanlaisesi persoona, kaikkine pienine kommervenkkeinesi.
Syvästi kaivaten..
07.05.2002 – 01.03.2015
Kaikki tapahtui liian äkkiä. Parissa päivässä kunto heikkeni ja kun viimein annoit ymmärtää että jotain on vialla, mitään ei ollut tehtävissä.
Sä olit aina lauman ilopilleri, suuna ja päänä kaikessa mukana, aina niin iloinen ja reipas. Rakastit ihmisiä, toisia koiria, toimintaa.
Sohva on niin tyhjä ilman, että makaat aina päällä. Se on käsittämätöntä, kuinka suuren aukon voi niin pieni koira jättää. Olit kaunein kiinanharjakoira mitä olen koskaan tavannut.
Nyt olette sisarustenne kanssa kai kaikki jo pilven reunalla.
07.05.2002 – 13.10.2012
Olit niin valloittava persoona, pentueen suurin ja mahtavin. Pistit sisarukset aina ojennukseen, roikuit hännässä. Ruoka-aikaan menitte aina Riston kanssa suoraan lautaselle makaamaan, niin ettei muut saaneet mitään. Sitten muutit Tampereelle. Kävimme sinua moikkaamassa aina silloin tälllöin. Sait ihanan uuden kodin, loistavan perheen. Muutamia vuosia myöhemmin sinulle tuli velipoika, Eetu. Et tykännyt ensin ajatuksesta lainkaan, mutta veljesrakkaus vei aikanaan voiton.
Muutama vuosi sitten sain suru-uutisia, sydämesi kanssa oli ongelmaa, mutta ei mitään vielä niin vakavaa. Saatiin ennakkovaroitus mutta monta vuotta lisäaikaa, lokakuun ilta oli sitten viimeinen. Sain kuulla, että kymmenen jälkeen illalla olit vielä ihan oma itsesi, rähjäsit naapurille niinkuin kymmenen vuotta olit tehnyt. Yht’äkkiä tuli kutsu, edes päivystyksessä ei enää voitu mitään, oli aika jatkaa matkaa tuon puoleiseen..
Yksi ympyrä minun elämässäni on sulkeutunut.
21.6.2006 – 22.12.2011
Sinä olit niin ihana pieni karvapallo, pahnan pohjimmainen jota kukaan ei tuntunut haluavan. Lambiksi sinut ristittiin koska näytit aivan lampaalta, pieni valkoinen karvapallo. Ihmetyksen aihe tässä meidän karvattomien laumassa.
Anopin luokse sitten muutit, sait siellä jakamattoman huomion, herkut ja petipaikan kainalosta. Koskaan et haukkunut, murissut tai ollut pahalla päällä kenellekään, mutta naapurustossa voi ihmiset olla silti niin kylmiä ja ajattelemattomia. Vieläkin tuntuu uskomattomalle, että ihmiset voivat olla niin julmia. Viaton, maailman kiltein koiraneiti mitä maa päällän kantaa, joutui henkisesti sairaan ihmisen uhriksi ja niin myrkky vei meiltä maailman ihanimman pumpulipallon. Loisteesi ei sammu koskaan.
23.12.1998 – 16.2.2011
KansMva, FinMva, EstMva, LtuMva, RusMva, RKFV-06, NMva, NV-06
Vilnus wintercup winner-05, V-04,V-03, V-02, V-99, Jv-99
Rakkautta ensisilmäyksellä, jätit pysyvän merkin sydämeeni, muutit elämäni suuntaa monin tavoin. Sinun meille tulemisesi toi minunkin elämääni valtavastu uusia juttuja, uutta tekemistä. Sinun ansiostasi sain valtavasti uusia ystäviä, joista parhaat ovat elämässäni mukana vielä tänäänkin.
Annoit harrastukselleni aivan uudenlaisen suunnan, veit minua maihin ja paikkoihin, jonne en koskaan olisi tullut edes ajatelleeksi mennä ilman sinua. Vielä tänäaamuna olin sitä mieltä, että kyllä tästä selvitään, me mennään kesällä sun lempipaikkoihin, maataan illalla sohvalla ja katsellaan televisiota, niinkuin ollaan tehty viimeinen kymmenkunta vuotta. Syödään samaa leipää eripäistä. Ymmärsin kuitenkin kuinka tuskainen sinun oli olla, näin on nyt parempi.
Lepää rauhassa, oma Inkeri-pullataikina.
01.01.1997 – 31.12.2010
Kun tapasin sut ensimmäistä kertaa, meni valvoessa monta yötä.
En saanut sinua mielestäni. Viimein rohkaisin mieleni ja soitin, kyselin kuinka voisin sinut saada, voisinko siis lainkaan..
Ilo oli ylimmillään, monta kommellusta, monta tempausta matkan varrelle mahtuu. Yli kymmenen vuotta kuljettiin yhteistä taivalta, tunsit Kössin, Tommin, Nean, Miisun ja monet muut jo edesmenneet..
Aina vitailtiin sinusta, että
-”Äijät lähtee saappaat jalassa”
Niin se sitten meni sekin..
Nyt tiedän mitä tarkoittaa sana Gentleman – sinä olit se!
Aina niin kiltti, kohtelias, koskaan ei pahaa elettä kenellekään, vielä viimeisten tuntien aikana pidit tytöille kuria, pitäähän isännän talossa näyttää kaapin paikka omalla hellällä tavallaan, vaikkei enää oma liikkuminen olisikaan niin reipasta. En olisi osannut tällaista uuden vuoden aattoa, tosin toiset lähtee tyylillä, niin että varmasti muistetaan..
08.05.1995 – 11.12.2006
Kiitos kaikista yhteisistä vuosista, joita saimme kanssasi kulkea. Joka aamu saimme herätä suloiseen tuhinaasi, sekä alati piristävää naukuasi kuunnella. Annin sydämessä sinulla oli aivan erityinen paikka, sitä ei voi kukaan täyttää.
Aivan liian pian päättyi yhteinen aikamme vaikka helpompi on sinun nyt, poissa sairauden kurjasta kourasta.
Koskaan eroon ei kuitenkaan voi valmistautua riittävästi..
-Rahel kaksi- ja nelijalkaiset-
25.1.2005 – 24.11.2006
”..muistan kun synnyit, sä tulit ja huusit niin.. ”
Sanotaan, että parhaat lähtee ensin, niin sen täytyy siis olla. Suru on suunnaton, kipu valtava, mutta kai se on sitten tarkoitettu. Ymmärrystä hieman lisää kaipaisin..
Miksi taas? Miksi näin pian? Vielä niin nuorena..?
– Niina perheineen & Nicke +muu Rahel revohka –
16.5 2003 klo:10:31 -17.5 2003 Klo 15:40
Onni-poika onnellinen, kaunis pieni powder.
lyhyt oli matkasi päällä tään maan, reilun päivän jaksoit taistella, ehkä se oli tarkoitettu, murtui vain sydämeni, kun sut lepoon piti päästää, miksi niin varhain, tuli sulle aika..? Ymmärränkö koskaan..
-Lepää rauhassa, taivaan isän huomassa,
Onni pikkuinen.
16.12 1993 – 11.2 2003
Mä muistan sen, kuin eilisen, sinne mä tulin löytökoira-kotiin..
Ne sano, että sä et ota kontaktia, etkä välitä ihmisistä.
Sanoi, että sä pelkäät niitä..
Kun sä katsoit mua suurilla sinapin värisillä silmilläsi suoraan mun sydämeen, sieltä aitaverkon takaa, mä tiesin heti, että nyt se oli löytynyt, tarkoitus.. Sä tulit häntä heiluen suoraa mun luo, hieman epäillen, sä kiipesit sisään avoimesta auton ovesta, me ei saatu sua ulos, ja kyllä meitä nauratti.
Jokainen liitto on aina aluksi kivinen, ja niinhän se oli meilläkin, vaikeuksia riiti, mutta me selvittiin. Miksi niin väärin sua oli kohdeltu? Yhtäkään päivää en antaisi silti pois, ehkä se oli tarkoitettu..?
Nyt viimein, tuli sun aika mennä Taivaan Isän hoitoon, päivänä kauniina kevät-talvisena, sammui sydän pieni kultainen. Mä jäin vielä maanpäälle, itkemään, suremaan, suunnattomasti kaipaamaan. Hyvämpi sun on siellä, Isän hellissä käsissä, kun liian suuri oli sairauden taakka sulle kantaa. Kiitos Kössi, kiitos kaikista näistä yhteisistä ihanista vuosista, joita kanssasi sain jakaa. Mikään ei voi niitä ohittaa, kukaan korvata tai tuoda takaisin.
Muistoissani tulevalla taipaleella, palaan niihin aina ja uudestaan.
-”Iskä”-
13.7 1990-17.9 2002
Tuli sairaus, tuli vaiva, päättyi silmissäsi taika.
Vuodet vieri, tuli aika.
Niin tuskainen tää eron hetki, ei sitä voinut estää. Onnellinen sulle elon retki, ero vaikeaa mun kestää. Helpompi olo on nyt sulla, kauniit muistot seuranain mulla.
Naukuasi kaivaten..
-Kotiväki-
